Näin kun on päässyt käymään, ovat jääneet monet asiat niin sanotusti puolitiehen. Aina kipeänä ollessa tekisi niin kovasti mieli treenata, mutta sitten terveenä ollessa se sohvan pohja tuntuukin aivan hirveän mukavalta, ainakin paljon mukavammalta kuin lihaksiensa rasittaminen. Klassista. :D
Kova treenihinku tosiaan on päällä, nyt kun kevät on alkanut nostamaan päätään myös Joensuussa (vau), kadut ovat kuivat ja hiekoitustakin jo lakaistu, kutsuisivat upouudet juoksukengätkin varpaita sisäänsä. Ajattelin kuitenkin himmata vielä ensi viikolle, ja sitten käydä tekemässä ensimmäisen lenkin tälle keväälle, vaikka vähän räkää olisikin liikkeellä nenäonteloissa.
Neljännen kuukauden alulta (ts. maaliskuun jälkeen) en ole ottanut kuvia. Mitat otin ja tulos oli aika plus miinus nolla, maha oli +1,5 cm, lantio +0,5 cm, ja vyötärö -0,5 cm. Vähän harmi, mutta maaliskuu ei todellakaan mennyt mitenkään erityisen Strömsössä, ahmin todella paljon ilman mitään kontrollia ja nautiskelin synttäreistä, tulipa opiskelijatapahtumissakin käytyä pariin otteeseen. Treenaaminen jäi jossain vaiheessa maaliskuun alkupuolta, vaikka vakaa aikomus oli aloittaa tauon jälkeen uudelleen. Olen huomannut vahvasti sen, että silloin kun ei treenaa, tulee helpommin syötyä mitä sattuu. Paljon asiaan tietysti vaikuttaa vahvistunut ajatus siitä, että kärsin syömishäiriöstä. Se on ollut todella vaikeaa myöntää itselleni ja oli todella pitkä prosessi hyväksyä ajatus, joten olen kamppaillut entistäkin enemmän ahmimisen hallitsemisen kanssa, jolloin se on lähtenyt välillä todella pahasti käsistä pitkäksi aikaa. Nyt tilanne on hieman tasaantunut, pari päivää olin jopa lähestulkoon syömättä herkkuja ilman pahempia himoja. Ruokarytmi on ollut suurin avain, joten sen kanssa teen työtä päivittäin.
Aion hakea vielä ammattiapua jossain vaiheessa, kun oma jaksaminen riittää siihen, että lähden vaatimaan apua ja lyömään nyrkkiä pöytään, että otetaan tosissaan syömishäiriön kanssa. Kirjoittajan paljastus: lihavallakin voi olla syömishäiriö! Kerran olen käynyt terveydenhoitajalla muissa asioissa, ja otin samalla puheeksi ravitsemusterapian ja syömisen ongelmat, mutta minut vähäteltiin niin huolella, ettei ole tehnyt mieli mennä sitä kokemaan uudelleen. Jossain vaiheessa sitten.
Tällaisia mietteitä tähän väliin, kyllä tämä tästä nimittäin. Uuteen nousuun kevättä kohti, heti kun nuhanenä katoaa ja olo on terveempi! Pian onkin vappu, ja siitä alkaa taas uusi projekti, josta tulen kirjoittamaan lähempänä. :)
