sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Viimeiset kuuluisat sanat

Olen luonteeltani pahimmanlaatuinen pessimisti - ainakin välillä. Yritän kuitenkin löytää asioista niitä positiivisiakin puolia, mutta nyt on tilanne, jossa sekään ei onnistu.

Olen yrittänyt laihduttaa vähän niin kuin aina, olen koittanut olla karkkilakossa, koittanut innostua lenkkeilystä ja koettanut jo melkein pelkän tahdonvoiman avulla tiputtaa ylimääräiset pois. Mutta lienee sanomattakin selvää, ettei se ole onnistunut - en muuten tätä tekstiä naputtelisi.

Ajattelin aloittaa tämän blogin tarinaksi kahdenkympin kriisistä. Blogi kertoo 21-vuotiaasta nuoresta naisesta yli 20 ylimääräisen kilon kanssa - eli aikamoinen kriisi kahdestakympistä. Tarkoitus olisikin siis alkaa paneutumaan siihen, miten ikilaihduttaja voisikin lihomisen sijasta alkaa laihtua - ja siihen miten käy, kun sokerikoukusta koitetaan päästä eroon. Olen koittanut iän päivän aloittaa, mutta nyt kun painan enemmän kuin koskaan, on pakko aloittaa ja tehdä muutos nykyiseen elämääni.

Tämä blogi on myös ruokaa bloggaamisen nälkääni, olen blogannut aikaisemmin nelisen vuotta lifestyleä, mutta sen lopetin keväällä. Suurin ongelma oli kunnon aiheen puuttuminen ja liika pinnallisuus. Joten tämä blogi keskittyy vain tähän elämäntapa-teemaan ja on karkean realistinen, sillä aion kuvata blogin kuvat pääasiassa vain puhelimella.

Toivon etteivät nämä jää kuuluisiksi viimeisiksi sanoiksi, "Nyt aloitan elämänmuutoksen!" Parhaani yritän ettei c;

Se olen minä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti