Vuotta 2017 kohti

Pitkä ja raskas vuosi 2016 vetelee viimeisiään ja aion sille heittää hymyssä suin hyvästit. Vuosi on ollut todellakin monivaiheinen ja raskas, mutta sisältänyt onneksi hyviäkin asioita ja oivalluksia. Olen kokenut kaksi eroa, alkuvuodesta sekä alkusyksyllä, ihastunut nyt loppuvuodesta uudelleen ja nyt olenkin ihan virallisessa suhteessa ♥ Olen vuoden aikana kamppaillut syömisten ja liikkumisen kanssa, kiloja unohtamatta. Olen saanut nimen syksyiselle voimattomuudelle, eli terveydenhoitajalla kävin toteamassa että kaamosmasennus todellakin on kyseessä. Olen työstänyt ajatusta kohtuudesta, laihduttamatta olemisesta ja nyt vuoden lopussa olen havahtunut liikkumattomuuden ja painon nousun haittoihin. Näin joulun jälkeen olo on vielä kaikenlisäksi tuntunut kaksinkertaiselta, koska olen aivan turvoksissa ja kerännyt taas vararavintoa.

Vuoden 2017 alusta (kun vuosi nyt vetelee ihan viimeisiään) aloitan (kliseisesti) elämäntapamuutoksen. Se sisältää pieniä askelia oikeaan suuntaan, ja luulen että muutos voi viedä vuosiakin kokonaisuudessaan. Aion näistä asioista kuitenkin kirjoittaa oman postauksensa, tavoitteista ja lupauksista ensi vuodelle.

Viime vuoden lopussa olin toivoa täynnä, onnellinen ja vakuuttunut onnistuvani kaikessa mitä suunnittelen ja olo uudessa asunnossa oli hyvä.

"Mulla on uusi kämppä. Mulla on uusia mahdollisuuksia ihmissuhderintamalla. Mulla on aikaa tehdä kaikki mitä haluan kun vaan järjestän asiat niin. Musta on tullut vahvempi ihminen syksyn jälkeen. Nyt mä tiedän että selviän mistä vain jos vaan tahdon ja jaksan. Vaikka välillä elämältä tulee naulapyssyllä suoraan päin pläsiä, asiat järjestyy. Mä uskallan kysyä ja kertoa miltä musta tuntuu - mikä on jo todella iso askel itselleni." - 9.1.2016

Eihän se nyt niin kuitenkaan mennyt, mutta toisaalta en aio enää yhtä kovia tavoitteita itselleni asettaa - esimerkiksi määrää kuinka monta kertaa kävisin yhteensä lenkillä vuoden aikana. Enpä lopulta tullut edes laskeneeksi. Takkiin tuli ihmissuhderintamalla todella kovaa talvella, vain vajaa kaksi kuukautta tuon jälkeen. Toivuin ja podin sitä kesän korville saakka. Sitten vasta pystyin varovaisesti sanomaan että oon ihan OK. Kesällä olin töissä puhelinmyyjänä - kesä kyllä kului, mutta en tuntenut missään vaiheessa saaneeni levätä ja vaihdoinkin töistä melkein lennossa ensimmäiseen kurssiin syksylle, ja siitä asti olen paahtanut niin paljon kuin olen vain jaksanut. Asiaa ei helpottanut kaamosmasennuksen iskeminen, kun parhaimmillaan makasin koko päivän sängyssä ja vääntäydyin yliopistolle vain jos oli pakko. Eli aika harvoin. Mutta sekin on jo alkanut helpottamaan ja piristymiseen on auttanut uusi suhdekin. Joululoman vietin Espoossa ja nyt palattuani Joensuuhun fiilis on melkein väsyneempi kuin ennen lomaa. Kotona on rasittavaa veljen teiniyden takia ja tällä viikolla tehty Tallinnan reissu imi viimeisetkin mehut.

Ensi viikon eli vuoden ensimmäisen viikon ajaksi menen miehen luokse Kuopioon, siellä todennäköisesti sitten lomailen koko loman edestä. Alan samalla toteuttamaan tavoitteitani, mutta niistä tosiaan lisää ensi kerralla.

Kaiken vuoden aikana tapahtuneen takia aion todellakin viskata tämän vuoden romukoppaan ilolla - ja ottaa väsynein mutta kuitenkin ihan hyvin fiiliksin vuoden 2017 vastaan. Bring it on!