7 kohdan muistilista elämäntapamuuttujalle

Olen lueskellut ympäri nettiä laihduttamiseen liittyviä tekstejä ja keskusteluja, ja olen sieltä poiminut jopa ihan hyviäkin ajatuksia niiden lihavien lynkkaamista vaativien kommenttien seasta. Olen myös pohtinut paljon omassa päässäni asioita, sekä osaa ehkä ehtinyt vähän soveltamaankin. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa muutamia pääaajatuksia, joita itselläni on herännyt matkan aikana.

Tässä siis seitsemän oivallusta liittyen elämäntavan muuttamiseen:

Oikein syömisen sanotaan olevan helppoa, mutta useimmiten se on helpommin sanottu kuin tehty. Inspiraatio ruokien suhteen on välillä aika nollassa, ja sen lisäksi välillä ei ole rahaa ostaa mitään muuta kuin makaronia ja jauhelihaa hernemaissipaprikalla. Tai sitten väsyttää niin paljon, että syö kaikista helpointa ja nopeinta asiaa mitä käsiinsä saa, kuten pitsaa. Ja kun ei ole jaksanut syödä kunnolla koko päivänä, vituttaa ja illalla vetäisee vitutukseen suklaata tai vastaavaa. Tai ihan jos muuten vaan vituttaa, eli aina talvella kellon ympäri, tekee mieli vaan syödä. Ei kannata siis syyllistyä, vaan toimia sen mukaan mihin voimavarat riittävät, häpeä ja syyllisyys vaan pahentavat tilannetta.

Liikkuminen ei ole nautinto, mutta välttämättömyys. Ainoat urheilulajit joista edes jossain määrin pidän, ovat kävely, pilates (Youtube on pelastus!), tanssiminen (kallista) ja ratsastaminen (vielä kalliimpaa, sekä hevosille pahasti allerginen kämppis hankaloittaa). Lenkkeilykin on tökkinyt parin vuoden sisällä pahasti - ensin penikkatauti, sen helpottaminen, sitten sen paheneminen niin, että kävelykin sattuu. Mainitaan vielä talviajan heikko motivaatio lähteä luistelemaan pimeään. Mutta vaikka liikkuminen sattuu, sattuu enemmän jos ei liiku, joten aika plus miinus nolla siihen asti, että tilanne kääntyy plussalle.

Jos treenin tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, kannattaa miettiä mitä muuta muka järkevämpää sen ajan tekisi. Jos sen ajan käyttäisi sohvalla makaamiseen ja sarjojen tuijottamiseen tai puhelimen selaamiseen, on varmaan ihan selvää kumpi on hyödyllisempää, ja kummasta tulee olo, että on saanut oikeasti jotain aikaan. Paljon aikaa saa nipistettyä vastaavasta vähän turhastakin oleilusta, vaikka on olevinaan tosi kiire koko ajan. Tietysti hetkinä, kun ei oikeasti jaksa, tekee paljon parempaa se, että tuijottaa vain telkkaria, mutta sekin on helppo keino välttää treenin tekemistä pidemmän päälle (huomattu on, terveisin youtube-videoita 2h treenivaatteissa viimeksi eilen).

Ulkopuolisten tarpeettomat neuvot pitää sulkea omien korvien ulkopuolelle, ja kestää oletus että olet ihan tyhmä ja tietämätön, koska olet edelleen paksu. Muiden kommentit vaikuttavat omaan oloon luvattoman helposti. Kun kuulen joltakulta kommentteja perseen leveydestä tai siitä millä tavalla pitäisi laihduttaa, päässäni käynnistyy heti vastareaktio ja sen lisäksi itseinho huutaa kuorossa solvauksia, ja sekös vain ruokkii pahaa oloa. Kommenttien alkuperäinen tarkoitus on ilmeisesti auttaa laihtumaan, mutta se kääntyy herkästi aivan päinvastaiseksi.

Päänsisäinen puhe vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen niiin monta kertaa saanut itseni kiinni kun vähättelen itseäni, ja vaikka olenkin aika pessimistinen, koitan olla silti armollinen itselleni, koska olen kuitenkin piilopositiivinen ihminen. Päänsisäiseen puheeseen kannattaa kiinnittää huomiota ja koittaa kääntää se positiviisemmaksi.

Osta niitä oikean kokoisia vaatteita. Vaikka laihtuisi ja vyötärönympärys kaventuisi, ne isommat vaatteet mahtuu edelleen päälle, ja vähän iso ei ole yhtä epämukava päällä kuin liian pieni! Tätä mietin pitkään ja kuljin liian pienissä vaatteissa, mutta kun tarpeeksi kauan niin tein, päätin ostaa paremmin istuvia vaatteita, koska eihän siinä ollut mitään järkeä tuntea itseään ihan nakinkuoreksi jatkuvasti, koska ne vaatteet ovat väärän kokoisia, en minä. Ja sitä paitsi, laukut eivät jää koskaan pieneksi.

Kaikki on kiinni valinnoista. Pienet valinnat joka päivä ohjaavat prosessia suuntaan taikka toiseen - yksi päivä valitsin lettujen syönnin sijaan iltakävelyn äidin kanssa, tuli huomattavasti parempi olo ja mieli. Vaikka tilanteet eivät ole aina vastaavia, koitan pyrkiä aina siihen, josta tulee pitemmällä aikavälillä parempi olo, vaikka se vaikeaa olisikin, ja vaikka joskus valitsisikin toisin.

Oman twistinsä tietysti tuo omalla kohdallani syömishäiriö, jonka takia ajatukset harvoin ovat näinkään selkeitä taikka yksinkertaistettuja. Tämä kuitenkin taipuu itsellenikin aika hyväksi muistilistaksi! Armollisuus on lähtökohta, mutta vähän pitää silti välillä puristaa itsestään, että kulkee kohti parempaa oloa.